Luodinkestävä

Mulla olikin ikävä sua

tai niin mä luulin

mutta siinä sä nyt olet ja tuijotetaan

mä en tunne etkä taida säkään

et ehkä huomaa mutta mun liitokset

ne on vahvat, joka päivä vahvemmat

mut ne alkaa revetä

ne alkaa vuotaa sua

ei, näitä rakensin yksin liian pitkään

mieli hokee, sydän vahvista kuorias

ja se toimii

käännän sivua, pois menneisyydestä

Autumn, I have been waiting for you

"Mulla on huono päivä ja istun koulunpenkillä

hiukset sotkuisina, paita nurinpäin yritän pysyä hereillä

 luokan perällä näen kun sä hymyilet mulle 

ja sä huomaat kuinka ilahdun.

Otat pöydältä paperin, tuherrat siihen jotain

sä tuijotat hetken teostasi, mietit mitä sille teet

lopulta taittelet sen taskuusi

sekä nostat pääsi, katsot takaisin taululle keskittyen

mies jatkaa luokan edessä selityksiään

ja samassa mielestäs taas unohdun."

Kirjoitan sanan, pyyhin sen pois. Kirjoitan lauseen, muokkaan sitä, pyyhin sen taas pois. Mulla ei oo sanoja, joilla voisin kertoa mitään viime viikoista. Muuta kun että eilen oli kivaa sukuloida ihanan ihmisen synttäreillä ja että mulla on ollut ihan mahtavaa uusien kavereiden kanssa. Ootte parhaita.

Toivotaan että saadaan kohta alkaa käyttäämään vakituisesti villapaitoja, lehdet alkais täyttämään kadut ja että illat pimenis.

Ihanaa syksyn alkua kaikille lukijoille. <3

mun muruni, kummityttö Helmi <3

Missä mennään

"kuvittelen sut mun mielessäni sellaisena

jonka silmissä kihelmöi suru ja 

suulla on jotain ikävä

seisot keskellä keltaisten lehtien, horjuen

yrität suojella mua myrskytuulilta

mut mä oon syksyn lapsi

älä yritä viedä sitä mitä elämältä tarviin

haluun sut ja kuvan kuitenkin muistoista poistaa 

ne ei enää kuulu mulle

mä oon pahoillani

mene pois"

London

Lontoo oli kokemuksena ihan erilainen mitä olin kuvitellu. 

Mielikuva siitä, millaiseksi kuvittelin Lontoon oli suurin piirtein tällainen: 

hienoja siistejä vanhan aikaisia rakennuksia, upea Oxford Street, kalliita kauppoja sekä hienostuneita brittiaksentilla koristeltuja ihmisiä. 

Ei. 

Odotukset ei todellakaan vastannu sitä, millasta siellä oikeesti oli.

Käytiin ekana päivänä Oxfordilla ja kalleimmilla turistialueilla, mutta njää. Olihan se hienoa nähdä, miten joka paikassa oli hienoja näyteikkunoita täynnä isoja nimiä ja merkkitavaraa, mutta mä tykästyin enemmän kauempana sijaitsevaan kulttuuritäyteen Camden Towniin. Sinne me seikkailtiin metroilla. 

Luin tästä paikasta etukäteen Suomessa, että siellä oli joskus ennen ollut tosi villiä, mutta nykyisin se on nuorten hengauspaikka ja siellä sijaitsee kaikki parhaimmat nuorten kaupat. No, sinnehän ne rahat sitten meni. 

Jokainen, joka on kiinnostunut erilaisista kulttuureista, nuorten vaatteista, ulkomaalaisista koristeisra, katutyyleistä, skeittauksesta tai super erikoisista ruokapaikoista - käykää Camden Townissa. Se paikka oli täynnä pieniä toreja, joista löyty ihan mitä vaan keksi. Sitten kun sukelsi pikkukatujen välistä vielä hämärempiin kauppoihin, löys vaikka mitä. Ruokaa ja muuta sälää myytiin puolen metrin välein ellei tiheämmin, kuitenkin niin että oli melkein vaikea liikkua. Löysin sieltä yli sadan euron edestä vaatteita (kaikki skeitti/urheiluliikkeestä), kaikki tuliaiset, koruja, aurinkolasit, supermukavia ulkomaalaisia ja ihanat uniikkiconssit. 

Lontoosta jäi mieleen myös hyvä intialainen ruoka. Korma chicken - NAM. Ja alapuolella näätte ylimmällä rivillä oikean puoleiset meksikolaisen aterian. Siis aivan törkeen hyvää! Kaikki oli halpaa, tosin ei ihan turistialueilla mutta muualla. Ja mä, joka oon redbullin suurkuluttaja ollut, häkellyin, kun näin että neljän päkki maksoi jotain 3 euroa? Siis mitä!? No, energiajuomia siellä tuli siis litkittyä pitkin päivää ja iltapalaksi tietysti Jelly Beans -karkkeja.

Käytiin pienet monikerroksiset retro-tyyliset musiikkiliikkeet läpi, käveltiin läpi joku hämärä intialainen shishakatu, maistettiin maailman kamalinta aamupala subwayta (sitä makua ei onneks myydä Suomessa), kierreltiin museoissa sekä naurettiin Starbucksin antamille nimille kahveihin. Oli kiva reissu.

Camden Town

Paluu

Nyt jos joskus aika on menny nopeesti, herranjumala. Kirjotinko mä oikeesti viimeksi heinäkuussa? Nolottaa.

Nyt yritän alkaa taas palaamaan arkeen ja blogin puolelle. Suoraan sanottuna lomalla en oo koskenut ollenkaan läppäriin muuta kuin lukiokirjojen tilausten merkeissä. Saatikaan sitten kameraan. Ehkä se on ihan hyvä asia, eipähän tullut istuttua kesällä sisällä. 

Kesästä ja lomasta puheen ollen, mun loma meni tosi kivasti, tosin niin kuin äsken sanoin liian nopeasti. Ehdin käydä tässä kahden kuukauden sisällä Lontoossa (pitäsköhän siitä tehdä erillinen postaus..?), ottanut aurinkoa stadikalla, hietsussa ja muilla rannoilla, lintseilly, tehnyt marjojen poimimis -duunia mökillä sekä tietenkin ollut kavereiden kanssa. Lisäksi oon stressannut koulua jo kuukautta ennen kun se edes alkoi ja laskin päiviä tulevaan kärsimykseen. Mut eihän tää lukio niin rankkaa ja kamalaa duunia ookkaan ja onneks ei yhtään sellaista mitä odotin. Tietenki ensimmäisen viikon jälkeen on helppo sanoa näin mutta toivotaan että näin pysyy! Uusia kavereita, vähemmän sääntöjä, aineille omistautuneita opettajia ja tuttu rakennus. Jees.

Mietin tässä että mitä kuvia mä tähän nyt sitten laittaisin ettei tulis hirveen sekavaa postausta. Saatte nyt kuitenkin tyytyä näihin vähäisiin joita on ensinnäkin napsittu parkilla ja Linnanmäellä minä ja mun kaverit. Jee, enjoy!

Aapo ja mun spessujopo

Joni, Jani, Oona, Aino 

 Aino ja Maku

Pyrtsä

Kaikilla meinaa lentää laatta. 

Kirsi, takana Kjell, Basse & Aku.

 Basse, Aku, Kjell

Allu, Onni ja Juho

Ja pian Lontoo -postausta tulossa! 

Aurinkoni mun

"Mä olen tässä ja nyt

ja kuuntelen,

kuinka illan viimeiset valot lämmittävät mun ihoani

Mä katson,

kuinka rentouttava tunne ympäröi pihaa

 Ja mä tunnen,

kuinka kesä imeytyy kaikkialle

Jossain kauempana mua huudetaan,

mutta mä suljen silmät ja nojaudun syvemmälle tunteeseen

"älä mene pois", kuiskaan

näin on parempi"

Loud holiday, quiet blog

Mä oon jostain syystä irtautunut suurimmaks osaks kaikesta elektroniikasta ja laitteista, joita oon ennen käyttänyt koko ajan. En oo jaksanut koneella hirveästi käydä, kännykkä on ollut pitkään "älä häiritse" -tilassa ja en oo koskenut kameraankaan pahemmin.
Tehtiin neljän päivän sight seeing -reissu veljen ja vanhempien kanssa Lontooseen tossa viime viikolla. Koko reissun ajan oli hirveä ikävä mun pikkuveljeä, joka soitteli joka ilta itkukurkussa että tulkaa jo kotiin. Ja ai että kun jalat oli väsyneet sen reissun jälkeen.
Muuten mun kesäloma on sellaista perus laiskottelua, mökillä rentoutumista, syömistä ja kavereiden kanssa oleskelua. Ja sellaisena se varmaan jatkuukin.

Some people are so poor, all they have is money

Minä ja supermisut pesisturnauksessa, peruskoulu paketissa ja ehtinyt käydä korkeasaaressa. 

Nyt oon vaan rehkiny kesäduunissa ja nauttinu hellepäivistä ja lomasta. Tälläkin hetkellä tätä postausta kirjoittelen kahvitauolla, joten eipä oo ihmeellinen tääkään postaus.

Hyvää kesää!

Never had much faith in love or miracles

Kymppi juostu tunnissa! Tosin olin aika flunssanen fiilis, mikä hidasti vauhtia. 

Seuraava haaste on puoli maraton sitten joskus. Jees, hyvä fiilis!

I miss it now

Takana semimahtava leirikoulu.

Meidän luokka on jotain niin erilaista, tällä kertaa valitettavasti huonommalla tavalla. Porukka on jakautunut niin selkeästi omiin porukoihin ja aina sitä saa joko kuunnella pääpunasena noitten juttuja tai aukoa päätään että ne olis hiljaa. Siks yllätyin positiivisesti miten kivaa meillä oli. Me oltiin kaikki yhdessä, kukaan ei kommentoinu mitään ilkeyksiä, kaikki piti hauskaa.

Niin kuin kuvista näkyykin, tää leirikoulu on pääasiassa pelkkää urheilua, mikä oli musta aika kiva. Saatiin kokeilla seinäkiipeilyä, jousiammuntaa, narulla kävelyä ja melontaa. Mutta joo, kuvat kertoo loput. Enjoy!