torstaina, maaliskuuta 28

Can I make it better with the lights turned on?


Tänään mä katsoin itteeni peilistä ja kuvittelin mut 5 vuoden päähän ja millaista mun elämä silloin on. Hetken mietittyäni, tajusin ettei sekää aika ei oo enää kaukana. Aikuisuus ei oo enää mikään kaukana häämöttävä asia - se on reilusti alle kolmen vuoden päässä. Ja vaikka mä haluanki jo äkkiä luoda oman kämpän, mennä opiskelemaan ja töihin, havahduin että hei. Sitä se tulee olemaan koko loppu elämä. Miksen elä nyt ja tässä hetkessä, nauti vielä vapaudesta ja nuoruudesta kun vielä voin? Pitäs vaan istua alas ja antaa hetkeks kaiken olla. Unohtaa koulu, lukiojutut, suhdesotkut, muu stressi ja ajankulku.
Mä oon jo elänyt suurimman osan mun lapsuudesta ja alle 3 vuotta täysikäisyyteen. Sitten se "leikki" loppuu. Kaikki vastuu alkaa pikkuhiljaa kasaantua omalle kohdalle ja pitäis olla järkevämpi. Mä en halua vielä sitä. Tää on ihan tyhmää tajuta tää vasta nyt, kun ei oo enää kauaa lukioon. Koska koulupanostajana en todellakaan tuu ottamaan rennosti lukiossa. En edes halua tietää millanen stressalasti kasaantuu mun niskaan kun eka koeviikko alkaa. Ääää.
En tiiä johtuuko tää mun haikailu ja syvällinen olo vaan tästä musiikista mitä kuuntelen, en mä ennen tällasesta asiasta oo murehtinu. Mut se peruskoulun päättyminen todellakin häämöttää edessä, viimesiä valtakunnallisia käydään ja kohta on se hiton leirikoulu (jota en todellakaan odota innolla. Meijän luokka on perseestä). Mutta kuitenkin mua harmittaa ajatus siitä, ettei mun kaikki hyvät kaverit tuu samaan lukioon. Mitä meijän tyttöporukalle käy? Miten mä pärjään ilman Jannicaa? Keneltä mä sit kysyn kaikki läksyt ja neuvomiset saksassa? 
Tän pienen avautumisen seurauksena aijon yrittää avata silmiäni ja elää enemmän tässä hetkessä. Mä en enää mieti kesää pidemmälle mitään ikävää, keskityn nyt vaan kavereihin ja hyvään oloon. Kevät alkoi, juoksukelit tuli ja koulu menee hyvin. Siitä puheen ollen, sain ruotsin kokeesta 9puolen ja saksan kokeesta 9, jes! 
Mutta tää bloggaaja kiittää ja kumartaa nyt, kiitokset niille jotka uhras ne pari minuuttia elämästään ja luki mun mussutukset. Sitten vielä pari tuoretta kuvaa ja loput on vanhempia.

Pst. onko kenelläkään postaustoiveita?







- Janina

2 kommenttia:

vaNesa kirjoitti...

siis mull tuli tipat silmist ku luin tän ja elämä vaa välähti silmien edess samall!!! En itekkää älynny ku vast nyt pitäs nauttii ja kunnol viel täst "lapsi" iästä!:)

Unknown kirjoitti...

Ihana oot <: